19.9.2014

Taas erilaiseen arkeen

Niin se aika vilistää hurjaa vauhtia ja reilun viikon päästä on edessä se mihin piti olla ikuisuus - paluu töihin. Pieni Ihminen täyttää 5kk ja meillä alkaa (taas) uusi arki. Olo on ristiriitainen. Alunperin ajattelin, että on mukava palata töihin kohtuullisen nopeasti, ja vaikka edelleen on mukava palata töihin, tuntuu ajatus erosta yllättävän vaikealta. Nyt jo harmittaa, että pitää luopua Pienen sylittelystä ja halimisesta. Niin sitä pragmaattisesta insinööristäkin kuoriutui äiti.

Yllättäen tähän mennessä yksi vaikeimmista asioista itselleni on ollut imetyksestä "luopuminen". Lapsi on edelleen täysimetyksellä, mutta olemme jo siirtyneet "työrytmiin", jossa lapsi saa maitonsa päivisin pullosta ja rinnasta vain iltaisin ja aamuisin. Ettei tulisi liian montaa muutosta kerralla. Siinä missä imetys oli itselleni alussa hyvin mekaaninen suoritus, on siitä nyt tullut hyvin tunnepitoinen ja herkkä tilanne, josta nautin kovasti. Sellainen meidän kahden yksityinen, intiimi hetki. Nyt kun päivisin pumppaillaan ja annetaan pullosta, oikein odotan iltaa kun taas saan ottaa lapsen rinnalle. 

Yllättävää on ollut myös se, miten paljon lapsen tulisi juoda/syödä vuorokauden aikana. Ohjeet sanovat nyrkkisäännöksi lapsen paino jaettuna kuudella, mikä tarkoittaa meidän tapauksessa 1,3 litraa. Kun syöttöjä on tällä hetkellä n. 8 vuorokaudessa, tarkoittaa se reilua 1,5 dl kerrallaan. Voin kertoa että siinä riittää pumpattavaa. Vaikka tavoitteeni on ollut jatkaa täysimetystä töissäkin, alkaa epäilys pikku hiljaa hiipimään, koska en millään saa kerralla pumpattua niin paljon kuin tarvitaan (päivässä pullosta yhteensä n. 4,5 dl), enkä usko voivani järjestää aikataulujani niin, että voisin useamman kerran päivässä pumpata toimistolla. No, katsotaan ja ihmetellään mitä tapahtuu, ei se osittainen korvikkeen käyttö mikään katastrofi olisi. Toisaalta en ole täysin vakuuttunut tuosta syöttömäärästä.

Eroa lapsesta on myös harjoiteltu. Uusi arki on meillä mahdollinen hoitajan avulla. Hän on ollut apunamme jo kolme viikkoa, tutustumassa ja opettelemassa arkeamme. Olemme käyneet läpi kasvatusperiaatteitamme ja toiveitamme lapsen hoitoon liittyen ja pyrkineet varmistamaan että kommunikaatio pelaa puolin ja toisin. Pari kertaa hän on hoitanut lyhyesti lasta itsenäisesti kun olen ollut asioilla (kerran kävimme Miehen kanssa myös kaksin syömässä), mutta huomenna edessä on ensimmäistä kertaa hieman pidempi, työpäivän pituinen ero. Ihan luottavaisin mielin olen, ja jos tulee ongelmia, olemme kuitenkin tavoitettavissa ja tarvittaessa pääsemme kotiin.

Nukkuminen meillä on sujunut varsin kivasti. Pieni alkoi nukkumaan aamuun asti (heräsi klo 6-8) 2kk ikäisestä, mutta nyt viimeiset pari viikkoa on ollut haastavampaa. Saimme riesaksemme flunssan ja sen jälkipyykkinä meni unirytmi ihan sekaisin ja nyt pitää herätä pari kertaa yössä laittamaan tutti takaisin suuhun ja lisäksi syöttämään kertaalleen aamuyöstä. Ilmeisen tavallista 4-6 kuukauden iässä, mutta harmillista töihinpaluuta ajatellen. ;) Toivotaan kuitenkin, että tässä vieä ehdittäisiin saada homma uudestaan haltuun. Jos ei, niin puolen vuoden kieppeillä lähdetään pikku hiljaa koittamaan unikoulua.

Toisena ikään kuuluvana riesana meillä on järkyttävä pulauttelu. Kamaa tulee ulos jatkuvalla syötöllä ja lääkäri meinasi että kyse on refluksista. Tila ei kuitenkaan juurikaan häiritse Pientä, joten en halunnut lähteä hoitamaan sitä lääkkeillä. Pyykkikone laulaa jatkuvalla syötöllä kun maidossa ovat niin Pienen kuin meidänkin vaatteet, mutta se on aika pieni harmi. Pidetään lasta enemmän pystyasennossa ja koitetaan sillä saada parannusta aikaan. Olemme myös lähtenee maistattamaan kiinteitä ja vaikka kiinteitä ei vielä anneta kuin pari lusikallista päivässä, toivomme sen tuovan sitten ajallaan parannusta asiaan.

Kävimme tällä viikolla tarkastus/rokotuskäynnillä lääkärillä, joka kehui Pientä kovasti. Kuulemma kasvaa ja kehittyy upeasti ja vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta lapselta. Totesi minulle, että "What ever you are doing, just keep doing it with confidence." Tuli hyvä fiilis, kyllä tässä jotain on osattu oikein tehdä.

Vaikka töihinpaluuseen liittyvä ero tuntuu nyt vaikealta, en usko sen olevan helppoa kellekään. Rauhoittaa kun tietää, että suurin osa vanhemmista käy näitä samoja tunteita läpi jossain vaiheessa. Edessä on varmasti paljon epätoivon ja harmituksen hetkiä, mutta niistä selvitään varmasti. Hyvä puoli on joustava työaikani, joka mahdollistaa meille sopivimman rytmin hakemisen.

Pieni Ihminen on niin kovin rakas. Hymyilee paljon, on aika vastikään löytänyt varpaansa ja melkein kääntyy selältä vatsalleen (kertaalleen kääntyikin, mutta tuota vahinkoa ei olla pystytty toistamaan). Sydän pakahtuu kun pieni suu leviää suureen hymyyn äidin nähdessään. Pienestä on tullut hurjan tärkeä osa arkeamme ja elämäämme. Vaikka välillä harmittaa, väsyttää ja kyllästyttää, ovat onnenhetket juuri suuria kuin etukäteen ajattelin ja toivoin. Vastuu tuntuu hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa elämää eteenpäin.

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti. <3 Ihana kuulla, että tuntuu hyvältä. Elämä kantaa.

    Olisi kiva kuulla jossain vaiheessa, miten töihin siirtyminen on sujunut. Et varmaan ylläty kun kerron, että minullakin on välillä jo vähän ikävä työelämää. Vaikken ole palaamassa sinne vielä ainakaan vuoteen ja vaikka nautin suunnattomasti kotona olosta vauvan kanssa, niin on pakko myöntää, että kaipaan... no, työn haasteita. Aikuista seuraa. Rauhallisia lounaita (jotka saa syödä kuumina ja kahdella kädellä!). Ja ihan erityisesti mahdollisuutta keskittyä johonkin asiaan ilman keskeytyksiä. Onneksi mulla on sellainen ala, että pystyn tekemään hiukan hommia kotoa käsin ja seuraamaan alan yleistä kehitystä. Mutta huomaan kaipaavani myös juuri tuota työn sosiaalista ulottuvuutta: työkavereita ja kahvihuonetta ja yhteisiä lounaita ja huumoria jne.

    Mahtavat nuo lääkärin sanat! Olet tosiaan osannut tehdä oikein. Mulla oli vähän samanlainen hetki, kun mummuni - jolla on itsellään ollut seitsemän lasta - oli katsellut kun touhusin vauvan kanssa. Hän oli jälkeenpäin sanonut äidilleni, että olen "ihana äiti" ja rauhallinen ja varma otteissani. Sekin tuntui hyvältä.

    Paljon tsemppiä uuteen arkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun piipahdit kommentoimaan. :)
      Lienee kohtuu luonnollista kaivat töihin haasteiden pariin, jos niistä on töissäollessaan nauttinut. Samoin itselle aikuisen seuran kaipuu on ollut suurta. Kiva, jos pysty tekemään hiukan töitä kotoa, se varmasti auttaa paljon.

      Ihanaa kuulla noita sanoja, kai sitä on niin epävarma, että tarvitsee jonkinlaista kannustusta, että uskoo itseensä. Uskon, että olet juuri se 'ihana äiti'.

      Kiitos tsempeistä! Ihanaa vapaanjatkoa sinne. :)

      Poista